PEFC-standardin keskeiset muutokset

28.4.2021

Metsänhoidon PEFC-standardin keskeiset muutokset lyhyesti:

Standardissa uusi rakenne ja laajempi sisältö

Standardi vastaa rakenteeltaan metsänhoidon kansainvälistä PEFC-standardia, joka noudattaa ISO-standardien mallia. Metsänhoidon vaatimusten lisäksi standardi sisältää vaatimuksia sertifikaatin haltijalle koskien toiminnan suunnittelua ja seurantaa, tietojen dokumentointia, viestintää, sisäistä auditointia sekä toiminnan parantamista.

Kansainvälisen PEFC:n vaatimusten mukaisesti kriteeristö sisältää maankäytön muutosta koskevat vaatimukset. Monimuotoisuudelle arvokkaita kohteita, muinaisjäännöksiä, perinnebiotooppeja sekä arvokkaita maisema-alueita ei vaaranneta metsien raivaamisessa muuhun maankäyttöön eikä metsittämisessä. Metsiä saa sertifikaatin voimassaoloaikana raivata muuhun maankäyttöön enintään 5 % sertifikaatin kattamasta alasta.

Standardi kattaa joulupuu- ja leikkohavuviljelmät, joilla on noudatettava standardin vaatimuksia lukuun ottamatta poikkeuksia, jotka koskevat mm. säästöpuiden jättämistä ja uudistamisessa käytettäviä puulajeja.

Lisää säästöpuita ja kuollutta puuta

Metsien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilymistä turvataan muutoksilla ns. säästöpuukriteerissä. Säästettävien runkojen vähimmäismäärä kaksinkertaistuu 10 kappaleesta 20 kappaleeseen hehtaarilla ja elävien säästöpuiden vähimmäisläpimitta nousee 10 sentistä 15 senttiin.

Mikäli kuollutta puuta ei ole edellytettyä määrää, sen muodostumista tulee edistää tekopökkelöillä. Suojatiheikköjä ja sekapuustoisuutta tulee säilyttää metsänkäsittelyn kaikissa vaiheissa silloin, kun se on kohteella mahdollista.

Hiiltynyttä ja palanutta puuta

Monimuotoisuudelle tärkeää palanutta ja palon vaurioittamaa puuta tuotetaan aktiivisesti kulottamalla, ja sitä syntyy luonnonpaloissa. Kulotuskriteeri sisältää kaikki yli kahden hehtaarin metsäpalot, joille on jätettävä hiiltynyttä ja palanutta puuta. Näin pienemmätkin metsäpalot tulevat dokumentoiduksi ja niiden käsittelyssä varmistetaan lajistolle tärkeän palaneen ja kuolevan puuaineksen säilymistä.

Aiempaa laajemmat suojakaistat

Metsien monimuotoisuutta edistetään aiempaa laajemmilla vesistöjen ja soiden suojakaistoilla sekä sallimalla niillä vain poimintahakkuut.

Avosoiden ja ennallistumaan jätettävien soiden reunaan jätetään vähintään 10 metriä leveä suojakaista, jolla ovat sallittuja vain puustopeitteisyyden säilyttävät poimintahakkuut.

Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjotusta ja monimuotoisuutta turvaava suojakaista, joka on leveydeltään keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojakaistalla saa tehdä vain poimintahakkuita, joissa säilytetään erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien. Aiemmin suojakaistan leveys avosoilla sekä vesistöjen ja lähteiden varsilla oli 5-10 metriä, ja sillä edellytettiin peitteisyyttä vain pensaskerrosta ja pienikokoista puustoa koskien.

Vesiensuojelu ja monimuotoisuus suometsissä

Suoluonnon monimuotoisuutta turvaavat toimenpiteet monipuolistuvat.

Ojitus ja energiapuuviljelmien perustaminen kielletään luonnontilaisten soiden lisäksi myös luonnontilaisen kaltaisilla soilla.

Puuntuotannollisesti vähätuottoiset ojitetut suot on jätettävä ennallistumaan.

Myös ruohoiset sararämeet luetaan arvokkaisiin elinympäristöihin, joiden ominaispiirteet on turvattava.

Suometsiä koskevat vaatimukset eivät enää sisällä viittausta harvinaistuneisiin suotyyppeihin ja niiden luonnontilaan palautumisen mahdollisuuksiin, sillä standardi edellyttää aiemmin käsiteltyjen luonnontilaisen kaltaisiksi muuttuneiden kohteiden turvaamista.

Puuntuotanto, monimuotoisuuden turvaaminen, vesiensuojelu ja ilmastovaikutukset otetaan huomioon suometsien hoitoa koskevassa maanmuokkaus-, ojitus-, ja hakkuumenetelmien ohjeistuksessa.

Vesiensuojelu korostuu suometsänhoidon vaatimuksissa. Kunnostusojitushankkeiden lisäksi myös ojitusmätästyshankkeista tulee tehdä vesilain mukainen ilmoitus ELY-keskukselle silloin, kun vettä johdetaan alapuoliseen vesistöön.

Huomio vesilain vaatimuksiin

Vesilain turvaamat luontotyypit on tuotu mukaan standardin turvaamiin arvokkaisiin elinympäristöihin. Koska kyse on lakisääteisistä kohteista, on vaatimus implisiittisesti sisältynyt jo aiemminkin standardin vaatimuksiin. Uusi kirjaus lisää toimijoiden ja metsänomistajien tietoisuutta kohteista ja niitä koskevista vaatimuksista.

Aiempaa leveämmät, puustoiset vesistöjen ja lähteiden suojakaistat vähentävät kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.

Jatkossa 5 metrin suojakaista tulee jättää myös alle 2 metrin levyisille suoristetuille ja peratuille ojamaisille puroille.

Erityisesti turvataan vesistöjä, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta. Näissä vesistöissä varjostava suojakaista on oltava aina keskimäärin vähintään 10 metriä.

Metsätiet on rakennettava ja niiden perusparantaminen on tehtävä niin, että vaelluskalat ja muun vesieliöstö voi liikkua esteettömästi teiden alituksissa.

Myös norot sisältyvät vesistöihin, joiden luonnontilaisuutta ei vaaranneta.

Uomien ylitykset on toteutettava niin, että uomaa ei merkittävästi muuteta, eikä toiminta aiheuta vesiä johtavia painumia tai uria.

Paikkatietojen käyttö laajenee

Informatiivisesti kriteeristössä on tuotu uutena esille ympäristöhallinnon paikkatietoaineistot (Ranta 10, lohikalakanta-aineisto), joita voidaan käyttää metsätaloustoimenpiteiden suunnittelun tukena.

Standardiin on päivitetty uusin pohjavesiluokitus.

Jatkossa lannoitus ja kantojen korjuu on kielletty myös 2-luokan pohjavesialueilla.

Myös E-luokan pohjavesialueilla kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö on kielletty ja lannoitus on sallittua vain, jos se ei vaaranna E-luokitukseen johtanutta pohjavedestä riippuvaista pinta- tai maaekosysteemiä.

Puusto säilyy hiilinieluna

Metsien puuston säilyminen hiilinieluna varmistetaan hyvän metsänhoidon ja metsien kasvukunnosta huolehtimisen lisäksi myös sillä, että poistuma ei ylitä kasvua auditointia edeltävällä viisivuotisjaksolla. Aiemmin suuraluetasolla verrattiin hakkuita alueellista metsäohjelmaa varten laskettuun suurimpaan kestävään hakkuumäärään.

Poistuman vertaaminen kasvuun varmistaa, että puusto säilyy hiilinieluna riippumatta puuston rakenteesta ja ikäluokkajakaumasta alueella. Uusi muotoilu on neutraali, sillä se soveltuu sertifikaattien haltijoille myös silloin, kun sertifikaatin piirissä oleva alue ei vastaa alueellisen metsäohjelman laadinta-aluetta.

Lasten ja nuorten metsätietämys monipuolisemmaksi

Lasten ja nuorten metsätietämyksen edistämisessä korostetaan aiempaa monipuolisemmin metsien eri käyttömuotoja ja metsänkasvatuksen vaihtoehtoja. Lasten ja nuorten metsätietämystä ja luontosuhdetta edistävän ohjelman on sisällettävä myös suunnitelma metsä- ja luontoalan ammattiin opiskelevien nuorten työllistymismahdollisuuksien edistämiseksi.

Harmaata taloutta torjutaan

Aiempaa suurempi huomio kiinnitetään harmaan talouden torjuntaan metsäpalveluiden hankinnassa. Tilaajan on tarkistettava tilaajavastuulain mukaiset selvitykset aina ennen sopimuksen tekemistä sekä hankintatavasta riippumatta vähintään vuosittain.

Tarjoajan on osoitettava täyttävänsä tilaajavastuulain mukaiset velvoitteet tarjouksessaan, elleivät tiedot jo ole tilaajan käytössä.

Yrityssaneerauksessa olevan tai sitä hakevan palveluntuottajan kanssa ei tehdä sopimusta, ellei palveluntuottaja pysty osoittamaan, että se täyttää tilaajavastuulain mukaiset velvoitteet.

Työntekijöiden osaamista, työturvallisuutta ja työhyvinvointia sekä työnantajavelvoitteita koskevia kriteereitä on tarkennettu ja selkeytetty. Työhyvinvointi ja yhdenvertaisuus korostuvat aiempaa enemmän ja muun muassa matkustamisesta aiheutuva kuormitus tunnistetaan. Jos työstä, työolosuhteista tai työajoista johtuvia haitta- tai vaaratekijöitä ei pystytä kokonaan poistamaan, on toteutettava toimenpiteet riskin pienentämiseksi.

Työnantajavelvoitteiden osalta vaatimuksia on tarkennettu mainitsemalla ylitöiden korvaaminen työaikalain ja työehtosopimusten edellyttämällä tavalla. Työnantajan tai tilaajan on varmistettava, että sopimuskumppanina olevaa ulkomaalaista tahoa on informoitu oikeuksista ja velvollisuuksista työn tekijänä Suomessa.

Metsäluonnontuotteet osaksi standardia

Kokonaan uutena kokonaisuutena kriteeristöön tuotiin vaatimukset metsien luonnontuotteiden kestävälle hyödyntämiselle.

Luonnontuotteita hyödynnettäessä toimitaan tavoilla, jotka ottavat huomioon lajiston elinvoimaisuuden, tuoteturvallisuuden, metsätalouden kestävyyden ja paikallisyhteisöt. Keruutoiminnalla ei saa vaarantaa monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Rauhoitettuja, uhanalaisia ja vaarantuneita kasvilajeja ei saa kerätä.

Luonnontuotteita kapallisesti hyödyntävillä toimijoilla pitää olla ohjeistus, joka perustuu alan toimijoiden yhdessä kokoamiin parhaisiin käytänteisiin.

Metsäomistajalla on oltava tieto tilansa muiden kuin jokamiehenoikeudella kerättävien luonnontuotteiden kestävistä hyödyntämismahdollisuuksista silloin, kun tuotteita hyödynnetään kaupallisesti. Vaatimus koskee metsänomistajan omaa kaupallista ja sopimukseen perustuvaa keruutoimintaa.

Lue lisää:

Tiedote 28.4.2021: PEFC-standardiin merkittäviä muutoksia